Elämän alussa oli olio joka asui maan sisällä.
Siellä mullan alla oli myös toisia olioita, jotka näyttivät erilaiselta kun se ensimmäinen otus josta juuri kerroin.
Vaikka niitä oli monenlaisia,
vallitseva erilaisuus ei haitannut olioita. Ne oleskelivat koossa kuten yhteiskunnassa pitäisi muutenkin.
Siellä maan alla ne elelivät, eivätkä edes muistaneet sitä hetkeä, kun ne olivat nähneet ympärillään jonkun suuren pamahduksen, joka oli silloin joskus osoittanut että niiden maailma oli juuri tullut olevaksi.
Ne eivät edes tienneet että osa niistä oli anaerobisia toisenvaraisia bakteereja,
vaan kuvittelivat olevansa jotain muita paljon kiinnostavampia ja suurempia solujen kokonaisuuksia.
Osaan kertoa tästä kaikesta koska näin nämä ensimmäiset omin silmin.
Olen ainutlaatuinen, sillä kykenen kertomaan tapahtumista kuin olisin ollut ulkopuolinen, mutta silti samanlainen (enhän muuten olisi voinut ensinnäkään olla siellä).
Mutta takaisin tarinaan.
En tiedä tarkalleen missä vaiheessa kertomani alkoi, mutta se ei tapahtunut ainakaan kauhean kauan sen ensimmäisen kaaoksen jälkeen.
Energian antoi sähköisku joka tuli taivaasta. Se oli kammottava välähdys joka valaisi maanalaisen ympäristön kuten kaiken peittävä diskopallo.
Ensin huomasin kun solut alkoivat kihelmöidä keskenään.
Ensiksi ne järjestäytyivät kuin tietämättä millaisiksi muodostua.
Mutta ei kestänyt kauaakaan, kun vallitseva sekasorto alkoi ärsyttämään niitä.
Ne keksivät että tilanne paranisi huomattavasti, jos ne asettuisivat niin että tietyt yhdistelmät soluista olisivat yhdessä.
Kesti jonkin aikaa ennen kun ne saivat jutun juuresta kiinni. Eihän minkäänlainen organisaatio ole helppoa ilman ohjaavaa johtajaa.
Aluksi niiden liikehdinässä oli monia virheitä joita täytyi jälkikäteen korjata.
Jonkin ajan kuluttua järjestäytyminen ei enää ollut ollenkaan sattumanvaraista.
Vaikka niiden muodostamat kokonaisuudet olivat samankaltaisia, ne erosivat toisistaan jossain paikoisssa,
ja alkoi käymään ilmeiseksi että niiden kokoontumisensa tulos tulisi olemaan jonkinlainen elin.
Elin oli ontto. Tarkoitan siis, että solut muodostivat vankan kerroksen keskellä olevan ontelon ympärille.
Muut solut halusivat päästä samanlaisiiin tehtäviin kun nämä jotka muodostivat uloimman kerroksen.
Ne riensivät kerroksen rakenteessa olevista rei’istä ontelon sisäpuolelle.
Siellä ne muodostivat toisen samanlaisen kerroksen.
Nämä toista kerrosta edustavat tylsistyivät olemaan normaalin kalvon omaisia ja päättivät kietoutua yhteen muodostaen kyhmymäisiä rakenteita. En tarkoita, että niistä tuli jotain kökkäremäisiä kyhmyjä, mutta enemmänkin sitä, että ne pysyttelivät silti kalvona jonka konfiguraatio tuli matkimaan pieniä kyhmyjä.
Villiintyneet tästä etenemisestä, ne toisen kalvon edustajat päättivät ryhtyä hommiin:
ne halusivat tuottaa energiaa. Niin ne sitten päätyivät tekemään.
Jonkun komplexin prosessin kautta siis.
Näin näistä soluista tuli monia, monia mitokondrioita ja elämä kuten ymmärrämme sen tänään alkoi.
WAST WRTNG 